Erilaiset frisbeelajit

Siinä missä frisbeen heitto oli 30 vuotta sitten pelkkää liitokiekon eli frisbeen heittämistä pelaajalta toiselle, on se saanut nykyisin todella monta eri muotoa ja lajia. Enää ei ole pelkkää frisbeen heittoa, vaan erilaisia frisbeelajeja, joissa toisissa kilpaillaan kansainväliselläkin tasolla maailmanmestaruuskilpailuja myöten. Suomeenkin on syntynyt erilaisia frisbeelajeihin erikoistuneita seuroja ja joukkueita, jotka kilpailevat myös ulkomailla.

Ultimate on joukkuelaji, josta on myös syntynyt muita samankaltaisia lajeja. Ainot ero niiden välillä on säännöt. Alkuperäinen ultimate on alun perin Yhdysvalloista lähtöisin ja Suomessa sen toimintaa ohjaa Suomen Liitokiekkoliitto ry. Ultimate seuroja löytyy ympäri Suomea ja Suomen maajoukkue on menestynyt erittäin hyvin kansainvälisissä kilpailuissa ympäri maailmaa voittaen monia arvokisoja.

Ultimaten tavoite on saavuttaa ennalta määrätty maalimäärä ennen vastustajajoukkuetta. Pelialueena on jalkapallonkentän pituinen kenttä, joka on kuitenkin hieman jalkapallokenttää kapeampi. Maali syntyy siten, että joukkueenjäsen ottaa frisbeen kiinni maalialueella, joka on kummassakin päässä oleva 18 metriä pitkä alue muistuttaen amerikkalaisen jalkapallon maaleja.

Ultimate vaatii melko hyvää kuntoa, sillä se on vauhdikas laji, jossa kestävyys on tärkeää ja nopeiden liikkeiden hallinta plussaa. Se vaatii harrastajaltaan ennen kaikkea hyvää frisbeen heittotaitoa ja -tarkkuutta, pelisilmää ja taktista ymmärrystä. Suomessa on yli 10 aktiivisesti toimivaa seuraa lähinnä isommissa kaupungeissa. Varusteiksi riittävät hyvät kengät sekä frisbee. Talvisin lajia harrastetaan sisäliikuntahalleissa.

Ultimatesta on syntynyt myös muutamia muita lajeja, jotka muistuttavat sitä. Ultimaten joukkueet pelissä ovat yleensä 7 henkisiä. Aina ei ole mahdollista pelata näin suurilla joukkueilla, jonka takia kehitettiin Hot Box, mini ultimate ja goaltimate, joita pelataan pienemmällä kentällä ja harvalukuisimmilla joukkueilla. D-hoopsia pelataan koripallokentällä. Schtick disc ja kan-jam ovat suositumpia alalajeja Yhdysvalloissa.

Frisbeegolf rantautui Suomeen 90-luvulla. Frisbeegolfin koreja alkoi ilmestyä eri puolille kaupunkia, lähinnä puistoihin, rannoille ja urheilualueille. Lajia kutsutaan toisilla nimillä myös kiekkogolfiksi ja liitokiekkogolfiksi. Tavoite on täysin sama kuin golfissakin, eli saada frisbee koriin mahdollisimman vähillä heitoilla. Korit on usein aseteltu vaihtelevaan maastoon, joka luo haastetta heittojen välille.

Frisbeegolfia voi harrastaa kuka tahansa, sillä ne on rakennettu usein yleisille alueille, jotka ovat kaikkien käytössä täysin ilmaiseksi. Frisbee on kooltaan hieman pienempi kuin ultimatessa. Pieni frisbee mahdollistaa tarkemman tähtäämisen ja osumisen koriin. Lajia pidemmälle vietäessä otetaan käyttöön muutama eri kokoinen frisbee riippuen heiton pituudesta aivan niin kuin normaalissakin golfissa.

Frisbeegolfia on pelattu Yhdysvalloissa jo 1960-luvulta lähtien. On kuitenkin mielenkiintoista, ettei se ole saavuttanut sen suurempaa suosiota maailmalla, lukuun ottamatta Suomea ja Ruotsia. Muualla Euroopassa sen harrastaminen on erittäin vähäistä. Laji kuitenkin kasvattaa edelleen suosiotaan ja Suomessa oli vuonna 2018 jo noin 650 rataa ympäri maata. Suomi on myös pärjännyt erittäin hyvin lajin kansainvälisissä kilpailuissa.

Frisbeelajeja maailmalla

Freestyle frisbee on temppuilua frisbeen kanssa. Se on vapaamuotoinen laji, jossa kilpailijat tekevät erilaisia temppuja joko yksin tai joukkueessa. Laji sai alkunsa jo 1970-luvun Kanadassa ja siitä järjestetään edelleen kilpailuja ympäri maailmaa. Freestyleä käyttävät myös monet ultimaten pelaajat verrytellessään ottelua varten. Freestyle tuo tuntumaa frisbeehen ja siten voi parantaa tarkkuutta sekä kosketusta lajiin.

Guts frisbee on kaikkein vanhin frisbee laji. Se on polttopallon tapaista peliä, jossa joukkueet kilpailevat keskenään frisbeen kiinnisaamisesta. Myös koirien oma frisbeepeli on suosittu laji tietyissä koirapiireissä. Se on koiran omistajan ja itse koiran taidonnäyte, kun he suoriutuvat yhdessä pituusheitosta ja myös erilaisista freestyle heitoista, jotka koiran on otettava kiinni.

Parihyppykilpailut

Uimahypyt ovat suosittu laji ja siihen liittyen järjestetään monia kilpailuja ympäri maailmaa. Lajiin kuuluu myös monia erilaisia ryhmiä ja kilpailulajeja. Kaikki lajit ovat teknisesti vaativia, mutta Syncrohypyissä eli parihyppykilpailuissa tarvitsee varmasti montaa muutakin taitoa. Hypyt tehdään parin kanssa kahdestaan samaan aikaan, sekä samalta korkeudelta. Lajin voi löytää erilaisista mestaruus kilpailuista, niin Euroopan kuin maailman tasolla. Suomalaiset hyppääjät ovat osallistuneet niihin myöskin. Uimaliitto valitsee edustajat joukkueisiin ja tänä vuonna MM-kisat olivat Etelä-Koreassa ja EM-kisat olivat Ukrainassa.

Säännöt ja tuomarointi

Eli kaksi hyppääjää ovat samanaikaisesti ponnahduslaudalla ja suorittavat hypyn samanaikaisesti. Hypyt suoritetaan ponnahduslaudalta kolmesta metristä ja eri kerroksilta. Kilpailun aikana vähintään yhden hypyn tulee olla eteenpäin suunnattu, mutta sitä ei saa suorittaa ponnahduslaudalta paikallaan ollessa. Ja tietysti suoritusten yhtäaikaisuus on yksi olennainen osa kilpailua. Tuomarit kiinnittävät huomiota myös yksilölliseen suoritukseen, mutta lopullinen pistemäärä koostuu monesta muustakin asiasta.

Kuten muissakin lajeissa, parihyppykilpailuissa on monia asioita, jotka vaikuttavat lopulliseen pistemäärään. Tämän lajin tuomaristossa on yleensä yhdeksän tuomaria, jotka arvostelevat hyppääjät. Pisteytys tapahtuu usein asteikon 0-10 välillä puolen numeron tarkkuudella. Parihypyt arvostellaan niin yhdessä kuin erikseen ja pisteitä saa monesta eri kategoriasta. Arvostelun kohteena ovat esimerkiksi ponnistus, ilmalento sekä itse veteenmeno. Näistä osiosta voi saada enintään kolme pistettä, jokaisesta erikseen. Kilpailun lopussa pistemäärä lasketaan tiettyä kaavaa seuraten. Pistemäärästä poistetaan korkein ja alin saatu arvosana ja lopullinen summa kerrotaan vielä hypyn vaikeusasteella.

Muita asioita, joita tuomarit tarkkailevat ja huomioivat pisteytyksessä ovat lentorata, korkeus ja vauhti. Myös volttien tai kierteiden suorituksen tekniikka ja sujuvuus ovat listalla. Nopeus, pysäytys ja asento vaikuttavat hypyn tyyliin ja tarkoitus onkin saada se näyttämään mahdollisimman helpolta sekä esteettiseltä. Seuraavan kerran kun katson parihyppykilpailuja, kannattaa kiinnittää huomiota myös veteenmenoon. Täydellisen ja muutenkin onnistuneen hypyn tunnistat siitä, että se ei aiheuta ollenkaan roiskeita.

ei roiskeita

Naisille ja miehille järjestettävissä kilpailuissa on hieman eroavaisuuksia ja säännöt poikkeavat toisistaan. Naiset hyppäävät vain viisi hyppykierrosta, kun taas miehet hyppäävät kerroksilta kuusi. Kolmen metrin ponnahduslauta on yleensä kaikille kilpailuille sama. Vaikeusasteelle on jonkin verran rajoituksia, sillä kahdella kierroksella se on asetettu vaikeusasteelle 2,0 riippumatta siitä, minkälainen hyppy on kyseessä. Muille kierroksille ei ole asetettu rajoituksia.

Suomalaisia lajin harrastajia ja kilpailijoita

Uimaliitto valikoi joka vuosi uuden maajoukkueen, joka edustaa Suomea EM- ja MM-kisoissa. Liiton toiminnassa on mukana monia seuroja ympäri Suomea ja kilpailijat valitaan tuomareiden toimesta. Uimaliitolla on omat tuomarit, jotka tekevät tarkkoja pisteytyksiä, mutta lopullisen päätöksen tekee yleensä lajikoordinaattori. Kauden 2018-2019 päätökset teki Jouni Seppänen. Valintakriteerit täyttävät kilpailijat pääsevät mukaan näyttökilpailuihin ja viimeisten kilpailuiden jälkeen tehdään lopulliset valinnat. Tämän vuoden maajoukkue on jo julkaistu ja kilpailut käytiin heinäkuun sekä elokuun aikana. Viimeisimmät tiedot ovat Uimaliiton sivuilla. Parihyppyjen parissa kilpailivat MM-kisoissa sekä EM-kisoissa Lauren Hallaselkä ja Anni Paloheimo.

Uimaliiton sivuilta saa hyvin tietoa kaikista menneistä ja tulevista kilpaluista. Saat myös tietoa, jos laji kiinnostaa ja haluaisit sen aloittaa. Uimahalli löytyy melkein jokaiselta paikkakunnalta ja seurat sekä harrastuspiirit toimivat siellä. Kilpailuja järjestetään monille eri tasoille ja ammattilaiseksi pyrkivän kannattaa aloittaa treenaaminen hyvissä ajoin. Maajoukkueeseen pyrkiminen on hieno tavoite ja toisaalta, jos oma lapsi on lajista kiinnostunut, kannattaa häntä kannustaa myös jatkamaan. Lajin pariin pääsee varmasti mukaan edullisesti ja uimakoulut ja valmentajat löytyvät oman paikkakunnan kautta.

Sukeltaminen harrastukseksi?

Monelle sukeltamisesta tulee mieleen kaksi ääripäätä: joko etelänmatkalla käyty snorkkelikurssi tai uutiskuvat pelastusoperaatiosta, jossa sukeltajat pelastavat hätään joutuneita tai sukeltajaa pelastetaan hädästä. Sukeltaminen on harrastuksena monimuotoista ja jännittävää, eikä siihen aina tarvita kallista laitesukelluskoulutusta tai vuosittaisia reissuja koralliriutoille. Tavoitteellista sukellusta pystyy treenaamaan pikkurahalla ihan kotikaupungin uimahallissa. Jos kuitenkin kipinä iskee, voi sukellusuransa viedä seuraavalle tasolle.Ihmisellä suurin osa hapesta on veressä. Ei siis ole merkitystä, kuinka paljon ilmaa saa keuhkoihinsa kerättyä, vaan tärkeämpää on ennen sukeltamista hengitellä rauhakseen jonkin aikaa. Hapenottorefleksi pakottaa ihmisen vetämään henkeä, jos keho kokee, että happi on loppumassa. Vedessä hengittäminen ei ole kovinkaan suositeltavaa, siksi refleksiä voi harjoitella hallitsemaan pysymällä itse rauhallisena. Syvemmälle sukellettaessa korviin saattaa alkaa sattua paineen takia. Paineentasauksen voi helpoiten tehdä pitämällä nenästä kiinni ja ikään kuin puhaltamalla ilmaa nenään ja korviin. Kaikessa tekemisessä rauhallisuus on avainsana.

Sukeltamisen kevytversiot

Vapaasukellus tarkoittaa sukeltamista ilman laitteita, mutta siihen voi hyvin käyttää silmiä ja nenää suojaavaa maskia, sekä uimaräpylöitä. Hyvällä harjoittelulla voi parantaa omaa osaamistaan huomattavasti ajan kuluessa. Kilpaurheilun muotona vapaasukelluksessa pyritään sukeltamaan mahdollisimman syvälle. Kilpailijat käyttävät usein märkäpukua ja erilaista apupainoa, kuten painovyötä. Syvyyssukelluksen lisäksi kykyjä mitellään hengityksen pidättämisessä. Staattisessa sukelluksessa sisäaltaassa kellutaan vedessä kasvot alaspäin, pituussukelluksessa taas sukelletaan matkaa. Naisista pisimpään hengitystä on pidättänyt venäläinen Natalia Molchanova (9 min 2 sek.) ja miehistä ranskalainen Stephane Mifsud (11 min 35 sek.). Turvallisuusseikan takia yksin sukeltaminen ei ole järkevää.Sukeltamisen snorkkelilla voi höllästi rinnastaa vapaasukellukseen, vaikkei varsinaisessa vapaasukelluksessa sitä kuitenkaan käytetä. Snorkkeli on suuhun laitettava putki, jota käytetään sukeltaessa ilman ottamiseen. Sukeltaminen tapahtuu siis pitkälti vain veden pinnassa. Toki syvemmällekin sukeltaminen onnistuu, mutta pinnalle tullessa putkesta tulee puhaltaa vesi pois. Snorkkeli kiinnitetään maskin vasemmalle puolelle ja sen pituus tulee olla suhteessa uimarin kokoon.

Varsinainen laitesukeltaminen

Laitesukellus vaatii sitten hieman enemmän taitoa ja uskallusta. Sukelluksessa käytetään apuvälineinä paineilmapulloa, sekä maskia, jossa on hengitysilman säännöstelijä. Ulos hengittäessä ilma puhalletaan pois suun kautta, jolloin veteen tulee ilmakuplia. Sukeltaja tarvitsee myös erilaisia mittareita määrittelemään sukelluksen aikaa, syvyyttä, sekä hengitysilman painetta. Märkä- tai kuivapuku suojaa sukeltajaa kylmältä ja kosteudelta. Puku valintaan vaikuttaa veden lämpötila. Tärkeänä osana märkäpukua ovat myös tasapainotusliivit, joiden tehtävänä on pitää sukeltajan liikkuminen veden alla mahdollisimman vaivattomana. Näin hengitysilmaakaan ei kulu turhaan.Laitesukellusta voi harrastaa Suomessakin, eli aina ei ole tarvetta lähteä etelän lämpimiin vesiin. Sukellusharrastajalla tulisi olla hyvä peruskunto ja uimataidon lisäksi fyysisen puolen pitäisi kestää pienen uimalenkin teko. Nuorin sukelluksen pariin tuleva harrastaja voi olla 10-vuotias. Yläikärajaa ei ole, mikäli läpäisee lääkärin tarkastuksen. Laitesukelluksen aloittaminen onnistuu parhaiten käymällä sukelluskurssin, jossa käydään läpi turvallisuus, perusteet, sekä laitteiden hallinta. Suomessa kursseja järjestetään yleensä isommilla paikkakunnilla. Monissa paikoissa sukelluskurssit pidetään uimahalleissa.

Riskit tulee tiedostaa

oppia sukeltamaan

Yhteensä sukelluksen riskeistä on sukeltajantauti, joka on seurausta liian nopeasta paineen vähenemisestä. Toisin sanoen sukeltaja nousee pintaan turhan nopealla vauhdilla. Taudin aiheuttaa vereen liuenneet kaasut, eritoten typpi, jotka muuttuvat kupliksi. Typpi ei ehdi riittävästi poistua ulos hengitettäessä ja kuplat voivat aiheuttaa verisuonten tukkiutumisen. Pahimmillaan se johtaa tajuttomuuteen tai kuolemaan. Useimmiten laitesukelluksessa suurimmat riskit onnettomuuksiin ovat sukeltajan vähäinen kokemus tai välinpitämättömyys.Sukelluskursseilla käytetäänkin usein PADI:n koulutusta, joka tulee sanoista Professional Association of Diving Instructors. Kyseinen koulutus jakaantuu kolmeen osioon: teoriaan, allasharjoitteluun, sekä avovedessä harjoitteluun. PADI on maailmalla isoin sukelluskoulutusjärjestelmä ja se määrittelee kurssisisältöjen standardit. Näin harrastuksen opettelu on varmasti turvallista.

Extreme-urheilulajit

Extreme-urheilulle ei ole varsinaista selvennystä tai määrittelyä. Useilla salpaantuu hengitys, kun näkee toisen suorituksen, kun taas toisille se tilanne on jo niin tuttu tai arjellinen, että hädin tuskin välittää tapahtuvasta. On kuitenkn selvää, että käsite extreme-urheilu on olemassa ja siihen on ajan saatossa alettu luokittelemaan tiettyjä lajeja.

Extreme-urheilulajit

Pallopelit

Urheilu on aina hyväksi keholle ja monipuolinen urheilu on meille jopa elintärkeää jaksamisen kannalta. Mieleisen urheilulajin valinta saattaa olla hankalaa kaikkien mahdollisten urheilulajien joukosta, joten kannattaa rohkeasti vain lähteä koittamaan jokaista lajia mikä vähänkin kiinnostaa. Tällöin löytää helpoiten itselleen parhaimman lajin. Yksiä erittäin monipuolisia ja hyviä urheilulajeja ovat pallolajit. Pallolla tapahtuvia lajeja on vaikka kuinka paljon, joten tässä artikkelissa perehdymme hieman enemmän pallopelien tarjontaan. Pallopelit ovat hyvä ja monipuolinen urheilulaji, jossa lajista riippumatta tulee hyvä ja aerobinen rasitus koko keholle.

Pallopelit