Sukeltaminen harrastukseksi?

Monelle sukeltamisesta tulee mieleen kaksi ääripäätä: joko etelänmatkalla käyty snorkkelikurssi tai uutiskuvat pelastusoperaatiosta, jossa sukeltajat pelastavat hätään joutuneita tai sukeltajaa pelastetaan hädästä. Sukeltaminen on harrastuksena monimuotoista ja jännittävää, eikä siihen aina tarvita kallista laitesukelluskoulutusta tai vuosittaisia reissuja koralliriutoille. Tavoitteellista sukellusta pystyy treenaamaan pikkurahalla ihan kotikaupungin uimahallissa. Jos kuitenkin kipinä iskee, voi sukellusuransa viedä seuraavalle tasolle.Ihmisellä suurin osa hapesta on veressä. Ei siis ole merkitystä, kuinka paljon ilmaa saa keuhkoihinsa kerättyä, vaan tärkeämpää on ennen sukeltamista hengitellä rauhakseen jonkin aikaa. Hapenottorefleksi pakottaa ihmisen vetämään henkeä, jos keho kokee, että happi on loppumassa. Vedessä hengittäminen ei ole kovinkaan suositeltavaa, siksi refleksiä voi harjoitella hallitsemaan pysymällä itse rauhallisena. Syvemmälle sukellettaessa korviin saattaa alkaa sattua paineen takia. Paineentasauksen voi helpoiten tehdä pitämällä nenästä kiinni ja ikään kuin puhaltamalla ilmaa nenään ja korviin. Kaikessa tekemisessä rauhallisuus on avainsana.

Sukeltamisen kevytversiot

Vapaasukellus tarkoittaa sukeltamista ilman laitteita, mutta siihen voi hyvin käyttää silmiä ja nenää suojaavaa maskia, sekä uimaräpylöitä. Hyvällä harjoittelulla voi parantaa omaa osaamistaan huomattavasti ajan kuluessa. Kilpaurheilun muotona vapaasukelluksessa pyritään sukeltamaan mahdollisimman syvälle. Kilpailijat käyttävät usein märkäpukua ja erilaista apupainoa, kuten painovyötä. Syvyyssukelluksen lisäksi kykyjä mitellään hengityksen pidättämisessä. Staattisessa sukelluksessa sisäaltaassa kellutaan vedessä kasvot alaspäin, pituussukelluksessa taas sukelletaan matkaa. Naisista pisimpään hengitystä on pidättänyt venäläinen Natalia Molchanova (9 min 2 sek.) ja miehistä ranskalainen Stephane Mifsud (11 min 35 sek.). Turvallisuusseikan takia yksin sukeltaminen ei ole järkevää.Sukeltamisen snorkkelilla voi höllästi rinnastaa vapaasukellukseen, vaikkei varsinaisessa vapaasukelluksessa sitä kuitenkaan käytetä. Snorkkeli on suuhun laitettava putki, jota käytetään sukeltaessa ilman ottamiseen. Sukeltaminen tapahtuu siis pitkälti vain veden pinnassa. Toki syvemmällekin sukeltaminen onnistuu, mutta pinnalle tullessa putkesta tulee puhaltaa vesi pois. Snorkkeli kiinnitetään maskin vasemmalle puolelle ja sen pituus tulee olla suhteessa uimarin kokoon.

Varsinainen laitesukeltaminen

Laitesukellus vaatii sitten hieman enemmän taitoa ja uskallusta. Sukelluksessa käytetään apuvälineinä paineilmapulloa, sekä maskia, jossa on hengitysilman säännöstelijä. Ulos hengittäessä ilma puhalletaan pois suun kautta, jolloin veteen tulee ilmakuplia. Sukeltaja tarvitsee myös erilaisia mittareita määrittelemään sukelluksen aikaa, syvyyttä, sekä hengitysilman painetta. Märkä- tai kuivapuku suojaa sukeltajaa kylmältä ja kosteudelta. Puku valintaan vaikuttaa veden lämpötila. Tärkeänä osana märkäpukua ovat myös tasapainotusliivit, joiden tehtävänä on pitää sukeltajan liikkuminen veden alla mahdollisimman vaivattomana. Näin hengitysilmaakaan ei kulu turhaan.Laitesukellusta voi harrastaa Suomessakin, eli aina ei ole tarvetta lähteä etelän lämpimiin vesiin. Sukellusharrastajalla tulisi olla hyvä peruskunto ja uimataidon lisäksi fyysisen puolen pitäisi kestää pienen uimalenkin teko. Nuorin sukelluksen pariin tuleva harrastaja voi olla 10-vuotias. Yläikärajaa ei ole, mikäli läpäisee lääkärin tarkastuksen. Laitesukelluksen aloittaminen onnistuu parhaiten käymällä sukelluskurssin, jossa käydään läpi turvallisuus, perusteet, sekä laitteiden hallinta. Suomessa kursseja järjestetään yleensä isommilla paikkakunnilla. Monissa paikoissa sukelluskurssit pidetään uimahalleissa.

Riskit tulee tiedostaa

oppia sukeltamaan

Yhteensä sukelluksen riskeistä on sukeltajantauti, joka on seurausta liian nopeasta paineen vähenemisestä. Toisin sanoen sukeltaja nousee pintaan turhan nopealla vauhdilla. Taudin aiheuttaa vereen liuenneet kaasut, eritoten typpi, jotka muuttuvat kupliksi. Typpi ei ehdi riittävästi poistua ulos hengitettäessä ja kuplat voivat aiheuttaa verisuonten tukkiutumisen. Pahimmillaan se johtaa tajuttomuuteen tai kuolemaan. Useimmiten laitesukelluksessa suurimmat riskit onnettomuuksiin ovat sukeltajan vähäinen kokemus tai välinpitämättömyys.Sukelluskursseilla käytetäänkin usein PADI:n koulutusta, joka tulee sanoista Professional Association of Diving Instructors. Kyseinen koulutus jakaantuu kolmeen osioon: teoriaan, allasharjoitteluun, sekä avovedessä harjoitteluun. PADI on maailmalla isoin sukelluskoulutusjärjestelmä ja se määrittelee kurssisisältöjen standardit. Näin harrastuksen opettelu on varmasti turvallista.

Lue lisää