Erilaisia keilailulajeja

Erilaisia keilailulajeja

Ihminen on aina pitänyt leikkimisestä ja pelaamisesta – ei siksi ihme, että hyvin monella kulttuurilla ja maalla on perinteisiä ja ikivanhoja pelejä, joissa kaadetaan esineitä liukuvilla ja vierivillä kivillä. Hieman jalostetummassa muodossa tämä peli on se, minkä tunnemme nykyään keilailuna. Tänä päivänä on myös perinteisen keilailun lisäksi muitakin keilailumuotoja, joissa pallolla tai jollain muulla esineellä kaadetaan toisia palloja tai esineitä. Lähdetään katsomaan, mitä oikein löydämme; aloitetaan kuitenkin siitä perinteisimmästä eli niin sanotusta tavallisesta keilailusta.

Keilailu, välineet ja pelin luonne

Amerikkalaistyyppinen keilaaminen, eli ten-pin bowling, syntyi lajina Yhdysvalloissa 1800-luvun alkupuolella. Nimensä mukaisesti siinä on kymmenen keilaa, joita pyritään kaatamaan vierittämällä rataa pitkin keilapalloa. Keilarata on 18,3 metrin mittainen ja keilat sijaitsevat sen päässä kolmiomuodostelmassa niin sanotulla keilapöydällä. Jokaisella pelaajalla on vuoroansa kohden kaksi yritystä saada kaadettua keilapatteri eli kaikki kymmenen keilaa: jos tämä onnistuu heti ensimmäisellä yrittämällä, pelaaja tekee kaadon. Yleensä otetaan neljän askeleen vauhti, jonka jälkeen yritetään saada pallo menemään juuri oikeassa tulokulmassa keiloihin nähden ja juuri oikealla kitkalla rataa vasten. Tämä on melkoista rakettitiedettä; oikeaan tulokulmaan vaikuttavat pallon pyörimisliike, kierre, vauhti ja myös itse pallon paino ja koko, joten hyvin monta asiaa on otettava huomioon yhtäaikaa. Keilaamisessa käytetään myös aina erikoisvalmisteisia kenkiä. Yleensä kenkien päkiäosa tehdään nahasta, jotta kenkä liukuu hyvin ja kantaosa taas kumista, jotta voidaan pysähtyä oikein.

Keilailusta tuli Yhdysvalloissa nopeasti erittäin suosittua, ja jo vuonna 1895 siellä perustettiin lajin kattojärjestö, joka loi yhtenäiset säännöt ja pistelaskujärjestelmän pelille. Eurooppaan laji rantautui aluksi Ruotsiin, mutta Suomeenkin se saapui melko varhain, eli jo 1920-luvulla. Suomen Keilailuliitto sai alkunsa vuonna 1939 ja laji on saanut tukevan jalansijan meilläkin. Suomi on menestynyt hyvin myös keilailun kansainvälisissä kilpailuissa. Keilailu on niin ikään siitä mukava laji, että se sopii oikeastaan kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta, ja lajin aloittamiseen on melko pieni kynnys. Vinkkejä aloittelijoille löytyy runsaasti myös netistä! Entä mitä muita keilailulajeja sitten maailmasta löytyy?

Pienoiskeilailu, duckpin-keilailu, boccia ja kyykkä

Keilaamisessa ideahan on siinä, että jotain esinettä vierittämällä tai heittämällä pyritään kaatamaan toisia esineitä tai ainakin osumaan niihin. Pienoiskeilailu on juuri tätä; säännöt ovat samat kuin tavallisessa keilailussa, mutta välineet ovat vain 25 kertaa normaalia pienempiä. Periaatteessa pienois- tai minikeilailussa voidaan mennä vaikka kuinka pikkuruisiin keiloihin ja palloihin, jotka mahtuvat vaikkapa pöydälle; siitä, katsotaanko tämä nyt varsinaiseksi urheilulajiksi, voidaan olla montaa mieltä! Duckpin-keilailu on myös muunnelma perinteisestä keilailusta. Siinä keiloja on kymmenen kappaletta kolmiomuodostelmassa niinkuin esikuvassaankin, mutta keilat ja pallo ovat hieman erilaisia. Duckpin-keila on lyhyempi ja kevyempi kuin normikeila, mutta hiukan pyöreämpi alaosastaan: siis hieman ankan näköinen. Keilapallo on tässä lajissa huomattavasti pienempi ja kevyempi kuin normipallo, ja sen vuoksi on vaikeampi saada kaatoa aikaiseksi. Keilaajalla onkin vuorollaan kolme yritystä kahden sijaan.

Pienoiskeilailu, duckpin-keilailu, boccia ja kyykkä
Pienoiskeilailu, duckpin-keilailu, boccia ja kyykkä

Bocciaa pidetään yhtenä variaationa keilailusta, vaikka siinä käytetään keilapallon sijaan kovamuovisia palloja eli kuulia. Tarkoituksena ei ole kaataa mitään, vaan heittämällä osua mahdollisimman lähelle maalipalloa. Kiinnostavaa on myös se, että boccia on suunniteltu niin, että se sopii myös eriasteisesti vammaisille henkilöille; jos pelaaja ei kykene palloa heittämään, hän voi käyttää kourua pallon vierittämiseen.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, otamme esille myös ikioman suomalaisen vuosisatoja vanhan pelimme eli kyykän. Kyykkä on ulkopeli, jossa heitetään karttuja eli kyykkämailoja. Tarkoituksena on poistaa pelineliöstä eräänlaiset puusta tehdyt sylinterit eli kyykät. Tässä hauskassa pelissä käytetään myös aivan omanlaisiaan termejä, kuten akka, pappi, hauki ja torni. Suomessa kyykkä elää ja voi hyvin, ja lajissa käydään myös maailmanmestaruuskisoja vaikka kyykkää pelataan muualla kuin Suomessa melko vähän. Ainakin yksi laji siis lisää, jossa suomalaiset ovat vahvoilla! Jos siis mietit jotain uutta harrastusta, olisiko joku näistä keilailun eri muodoista juuri sinua varten? Se selviää kaiketi vain kokeilemalla.