Kelkkaurheilu

Kelkkaurheilun eri lajeissa käytettyjen välineiden alkuperät ovat yksinkertaisissa puu kelkoissa, joissa on joko tasainen, tai suksipohja, vähäisen kitkan saavuttamiseksi. Kelkkoja käytettiin alunperin ihmisten ja painavien tavaroiden kuljettamiseen lumen, tai muiden tasaisten pohjien, kuten märän ruohon ylitse. Yksinkertaisia kelkkoja on löydetty viikinkiajan kaivauksista, ja muinaiset Egyptiläiset käyttivät niitä obeliskien siirtämiseen ja ihmisten tai koirien vetämät kelkat auttoivat pohjoisnavan valloituksessa. Nykyään kelkkalajeissa käytettävät urheiluvälineet on valmistettu kevyistä huipputeknisistä materiaaleista, ja niiden rakenteita kohtaan on tarkat asetukset lajikohtaisissa sääntökirjoissa. Harrastuskäyttöön on tarjolla manuaalisten kelkkojen lisäksi täysin, tai osittain motorisoituja kelkkoja. Ihmis- ja painovoiman lisäksi kelkkoja vetämään on valjastettu koirat, hevoset, porot ja jopa leijat.

Kilpakelkkailu

Kilpailumielessä harrastetaan kolmea kelkkailun muotoa jotka ovat rattikelkkailu, eli bobsleigh, ohjauskelkkailu, eli luge, ja skeleton kelkkailu. Kaikki kolme kelkkailunmuotoa kehitettiin alunperin St Moritz lomakeskuksessa Sveitsissä. 1800-luvulla Kulm hotellin omistaja Caspar Badrutt yritti laajentaa kesäasiakaskuntaansa talvikuukausille, ja pääosin Englantilaiset vieraat ryhtyivät kehittämään itselleen vauhdikkaita huvitusmuotoja ajamalla paikallisten poikien kelkoilla jäisten katujen läpi. Kelkkailu nousi suosioon hotellin talvivieraiden etsiessä itselleen ajankulua syömisen ja juomisen lomassa. Hotellin vieraat aloittivat pienimuotoisia kilpailuja kylän kaduilla, mutta paikallisten valittaessa näiden aiheuttamista ongelmista hotellin omistaja avasi ensimmäisen tarkoituksella rakennettu kelkkailuradan 1904. Kulm hotelli laajennettiin myöhemmin Bardutt’s Palace Hotelliksi, ja rata on edelleen käytössä, sitä on käytetty jopa kaksissa talviolympialaisissa.

Rattikelkka kilpailussa kahden tai neljän hengen joukkueet laskevat jäärataa pitkin kelloa vastaan. Bobsleigh rata on kapea ja kiemurteleva, ja laskun aikana kelkka päätyy usein radan seinille, tarjoten jännittävän katsojakokemuksen. Bobsleighin nimi tulee englanninkielisestä sanasta ‘bobbing’, sana viittaa kelkalla laskevien henkilöiden edestakaiseen vartalon liikkeeseen, jolla pyritään lisäämään kelkan vauhtia. Kahden tai neljän hengen ohjaamat kelkat ovat moottorittomia, ja toimivat jään liukkauden, sekä painovoiman avustamina. Jokaisella joukkueen jäsenellä on roolinsa kelkan nopeuden saavuttamisessa, ohjaamisessa, sekä kelkan hidastamisessa radan päätyttyä. Moderneissa kelkoissa on kahden renkaan kanssa käytettävä ohjaus systeemi ja mekaaninen jarru. Bobsleigh on talviolympialaislaji, ja sitä hallinnoi FIBT, Fédération Internationale de Bobsleigh et de Tobogganing. Bobsleigh kelkat saavuttavat huimia 150 kilometrin tuntinopeuksia.

Ohjauskelkkailussa kilpaillaan yhden tai kahden henkilön kelkoilla, kilpailijat makaavat kelkalla selällään jalat eteenpäin osoittaen ja kasvut taivasta kohti. Kelkkailija ohjaa kelkkaa pohjelihaksillaan, ja olkapäillään. Ohjauskeikkojen huippunopeudeksi on mitattu 154 kilometriä tunnissa, ja laji on yksi maailman tarkimmin ajastetuista, sillä kilpailujen voittaja ratkeaa usein sekunnin tuhannesosan johdosta. Kilpailu tapahtuu useimmiten tasaisilla tarkoituksellisesti rakennetuilla radoilla, toimintakelpoisia ratoja löytyy maailmasta vain noin parikymmentä. Kilpailut jakautuvat neljään alalajiin, miesten ja naisten yksittäiskilpailuihin, sekapari kilpailuun, sekä joukkue kilpailuun. Talviolympialaislajina ohjauskelkkailu on kansainvälisen lajikohtaisen komitean valvonnassa, FIL, Fédération International de Luge de Course -järjestön päämaja sijaitsee saksassa, ja sen kirjoille lukeutuu 53 jäsenmaata.

Skeleton kelkkailun nimi tulee alkuperäisen kelkan luurankoa muistuttavasta muodosta. Laji korvattiin talviolympialaisissa ohjauskelkkailulla vuoden 1948 olympialaisten jälkeen, mutta laji teki paluun Salt Lake Cityn kisoissa 2002. Toisin kuin muilla olympialaisissa nähtävillä kelkka lajeilla, skeleton kelkalla on aina vain yksi ohjaaja. Kelkkaa ohjataan vartalon liikkeillä, ja mekaaniset ohjaus tai jarrutus laitteet ovat kiellettyjä. Lajissa jäätunnelissa kelkkailija makaa kelkalla vatsallaan, ja laskee jäätunnelia alas pää edellä. Laji on hitain kolmesta kelkkailulajista hitain, ja korkeimmat radalla mitatut nopeudet ovat 130 km/h kieppeillä. Skeleton kelkkailua hallitsee sama järjestö kuin bobslegh kilpailuja. Lajista on tullut talviolympialaisten myötä suosittu, ja useat joiden kuvittelisi ilmastonsa puolesta olevan sopimattomia lajin harrastukseen ottavat osaa lajissa kilpailuun.